Takana on pari aurinkoista viikkoa ja iloiset uutiset yhteiskunnan avautumisesta. Itsekin iloitsin, kun ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet tunkivat pölyisestä ja maatuneesta maasta esiin. Myös ystäväni kanssa vietetty viikonloppu Hangossa muistutti siitä, että koronan aikasilmukasta on mahdollista irtautua.
Tänään lumi peittää sinivuokot ja leskenlehdet. Ulkona on lonkeronvärinen taivas. Ja mä olen ikävästä jälleen törkeän sairas… Miten käy resilienssille, kun takatalvi jäähdyttää juuri lämmennyttä ilmaa ja mieltä? Ehkä nyt olisi aika hyväntahtoisuudelle:
Hyväntahtoisuus
Ennen kuin tiedät mitä on hyväntahtoisuus oikein on
sinun täytyy menettää asioita
kokea tulevaisuuden hajoavan hetkessä
kuin suola laimeassa liemessä.
Se, mitä pidit kädessäsi
laskit ja säästit huolella
kaiken tämän täytyy kadota, jotta tiedät
kuinka autio maisema voi olla
hyväntahtoisuuden seutujen välissä.
Kuinka sinä matkustat ja matkustat
ajatellen, ettei bussi ikinä pysähdy
maissia ja kanaa syövät matkustajat
tuijottavat ikuisesti ikkunasta ulos.
—
Ennen kuin opit hyväntahtoisuuden hellän painovoiman,
sinun täytyy matkustaa sinne, missä valkoponchoinen intiaani
makaa kuolleena tien vieressä.
Sinun täytyy nähdä, kuinka voisit olla hän
kuinka hän myös oli joku
joka myös matkusti läpi yön suunnitelmineen
ja vaatimaton henkäys piti hänet hengissä.
—
Ennen kuin tiedät hyväntahtoisuuden olevan syvin asia sisällämme,
sinun täytyy tietää surun olevan syvin asia.
Sinun täytyy herätä surullisena.
Sinun täytyy puhua sille kunnes äänesi
tavoittaa kaikki surun säikeet
ja näet kaavun koon.
—
Silloin vain hyväntahtoisuudella on enää merkitystä,
vain hyväntahtoisuus sitoo kenkäsi
ja lähettää sinun ulos päivään lähettämään kirjeitä ja ostamaan leipää
vain hyväntahtoisuus nostaa päänsä
väkijoukosta sanoakseen
olen etsinyt sinua
ja sen jälkeen seuraa sinua kaikkialle
kuin varjo tai ystävä.
Kindness by Naomi Shihab Nye (oma suomennos)
23.4.2021 Virpi Sorsa
Jaa tämä artikkeli