Jos valtakunnallinen Sote-uudistus etenee niin kuin on suunniteltu, vuonna 2023 maakunnat ottavat järjestämisvastuulleen hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisen. Kunnille tämä tarkoittaa toisaalta sitä, että niillä ei ole enää velvoitetta järjestää kyseisiä palveluita, mutta samalla toki päätäntävaltakin asioista siirtyy toiselle taholle, maakunnalle. Valta ja vastuu, ne kulkevat käsi kädessä. 

Pohdiskelin asiaa kuntapolitiikan näkökulmasta. Olen kuullut muutamankin kerran puhuttavan tästä asiasta kaksiteräisenä miekkana, eli toisaalta menetetään sekä valta että vastuu. Vallan pitäminen ilman vastuita palveluiden järjestämisestä tai valvonnasta ei valitettavasti ole. Toisaalta, nykyisessäkin järjestelmässä esimerkiksi ostopalveluiden valvonta on ollut vaikeaa. Kun kaupunki ostaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita PHHYKY:ltä, joka ostaa taas palvelun yksityiseltä palveluntuottajalta, ollaan jo melko kaukana siitä että itse pystyttäisiin valvomaan sitä palvelua, jota on ostettu. Emme kuitenkaan voi olla myöskään varmoja meneekö tämä(kään) Sote-uudistus läpi, joten tänä vuonna tulee katsoa kahteen suuntaan: mitä tapahtuu, jos Sote-uudistus tulee ja mitä sitten, jos ei tulekaan? Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että kunnat jatkavat samaan tapaan palveluiden järjestämistä. 

Mitä jos Sote-uudistus tulee, mikä on silloin kunnan rooli sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa? Mielestäni se on ennaltaehkäisevä. Usein siinä vaiheessa, kun saavutaan poliklinikalle tai sairaalaan, moni vaiva olisi ollut ennaltaehkäistävissä hyvillä peruspalveluilla ja varhaisella puuttumisella. Ihminen on psyykkis-fyysis- sosiaalinen kokonaisuus, emmekä voi erottaa näitä osia toisistaan ja unohtaa, mikä merkitys esimerkiksi sosiaalisilla kohtaamisilla on terveyden kannalta. Turvallinen ja laadukas varhaiskasvatus, koulutuksen turvaaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, riittävät liikunta- ja kulttuuripalvelut tukevat terveyttä ja ennaltaehkäisevät myös terveydellisiä haittoja. Etenkin Lahdessa mielenterveys- ja päihdeongelmat rehottavat, ja kaikkea vastuuta ei voi laittaa pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollolle, sillä se on vain yksi osa ongelman hoitamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut painottuvat yhä enemmän avohuollon palveluina sekä lyhythoitoina (joista useista on myös tieteellistä näyttöä vaikuttavuuden näkökulmasta) ja kotiin vietävinä palveluina. Tämä tarkoittaa, että yhä suurempi rooli yksilön päivittäisestä elämästä on arkisissa toimissa, kuten vapaa-ajassa, työssä tai koulussa. Esimerkiksi panostamalla työikäisten työhyvinvointiin tai lasten ja nuorten varhaiskasvatukseen sekä koulutukseen, parannamme heidän mahdollisuuksiaan saada terveellisempi ja laadukkaampi elämä.Jos taas Sote-uudistus ei mene läpi, toiminta jatkuu ennallaan. Tämä tarkoittaa, että kunnat ovat myös jatkossakin vastuussa laadukkaista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Joka tapauksessa, tulemme tarvitsemaan edelleen sosiaali- ja terveysalan osaajia päätöksenteossa, tuli Sotea tai ei. Heillä on ymmärrys laaja-alaisesti eri toimintojen vaikutuksista terveyteen – niin ennaltaehkäisevästi kuin myös hoitaen. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on työnsä puolesta harjaantuneita tiimipelaajia. Me ymmärrämme, että asioita ei voi tehdä yksin, vaan jokaisella tiimin jäsenellä on tärkeä tehtävä, jotta tavoitteet saavutetaan yhdessä. Me olemme myöskin tottuneita jatkuviin muutoksiin ja pystymme toimimaan hyvinkin joustavasti muuttuvassa ympäristössä. On tulevaisuus mikä tahansa Soten sekä muiden muutosten näkökulmasta, me tarvitsemme yhteistyötä. Tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät keskustelemaan asiallisesti yhteisistä asioista, näkemään muidenkin kannan kuitenkin pitämällä kiinni arvoistaan ja tekemään yhteistyötä. Tällöin Lahden asiat on turvattu myös tulevaisuudessakin.

Siru Heromaa-Karjalainen,

Sairaanhoitaja, AMK Terveystieteiden kandidaatti, TtM-opiskelija

Tehy PHHYKY:n ammattiosasto 316 Ry puheenjohtaja, Luottamusmies Tehy Ry