Maailmassa on jo meidän elinaikanammekin levinnyt säännöllisin välein epidemioita ja pandemioita. Historiasta tuttuja ovat musta surma, kolera, isorokko, rutto ja lavantauti. Viimeisen sadan vuoden ajalta tuttuja ovat myös niin espanjan tauti, aasialainen kuin sika- ja lintuinfluenssat, joihin saatiin rokotussuoja melko pian. Tämän hetken vitsaus on maailmanlaajuisesti leviävä keuhkokuume COVID-19, joka yleisesti tunnetaan koronana. Jo nyt, hieman yli vuoden aikana, on nähty sen vaikuttavuus elämään. Se tulee ”iholle” koskien yhtä lailla yksittäisiä ihmisiä kuin yhteiskuntiakin ennen näkemättömällä tavalla. Tai ei sittenkään ennen näkemättömällä.

Keskiajalla riehunut Musta Surma, eli paise- ja keuhkorutto, aiheutti 50-100 miljoonalla kuolemalla yhä meidän aikaamme asti ulottuvia tapoja. Mekin tokaisemme, kun naapuri aivastaa, että terveydeksi! Opittiin siis varomaan aivastuksia ja toivotettiin hyvää terveyttä, jotta tauti ei tarttuisi. Erilaiset uskomukset ja salaliittoteoriat pääsivät jo tuolloin valloilleen. Kerrotaan yleisesti uskotun, että mm. Turun seudulla koleraan, juuri tuohon ruttoon, olivat syypäitä ”herrat” ja ne ”muut”. Ei tarvitse pitkääkään surffailla netissä, kun törmäämme samaan ilmiöön. Mihin ihminen perusluonnoltaan muuttuisi, varsinkin uhkaa kohdatessaan. Outo, uusi ja vieras ovat vastapuolia, siis syyllisiä.

Tästä pääsenkin valvontaan. Se on kiperä kysymys, sillä maskin käyttämisen vahva suositus toimii keskuudessamme kahdella tavalla. Ympäristön tarkkailijat laskevat huolella maskien käyttäjäprosentteja, kun taas iloiset hyvään onneen uskovat kulkevat ryhmissä ilman näkyvää suojavarustusta. Jälleen rintamat kohtaavat netissä…  Toivon erityisen hartaasti, etteivät maahanmuuttajat, jotka matkustavat vähemmän tänne päästyään kuin kantasuomalaiset naapurinsa, joudu kokemaan syrjintää vielä koronankin takia. Me kaikki olemme samassa veneessä, tauti ei valikoi.

Rokottaminen heti, joskus tai ei ollenkaan

Medioissa ”Amerikan malliin ”leviävä rokotevastaisuus ja siihen liittyvät salaliittoteoriat ovat vakava pelon aihe. Suomessa on jo ennestään kasvualustaa ennakkoluuloille, jotka antavat pontta rokotusvastaisuudelle. Osa vanhemmista ei anna rokottaa lapsiaan vaarallisia, jo melkein hävinneitä (mm. tuhkarokko), tauteja vastaan. Kun lomaillaan vailla rokotesuojaa kaukomailla, joissa ei minkäänlaista laumasuojaa ole, altistutaan taudeille. Pahin mahdollinen seuraus on helposti syntyvä uusi tautirypäs, joka on valmiina kehittymään. Koronan kohdalla tilanne on todellinen ja hälyttävä. ”Kun suojaat itsesi, suojaat myös muita”, on hyvä järkeen käyvä peruste

Eristäminen koettelee erityisesti ikäihmisiä, pitkäaikaissairaita ja vammaisia

Henkilökohtaisesti sairastuneiden lisäksi suurimpina kärsijöinä näen ikäihmiset, pitkäaikaissairaat ja eri vammaisryhmiin kuuluvat. Yli vuoden kestäneessä eristäytymisessä osalla vain yksinäiset kävelyt ulkoilmassa ja digitaalisessa todellisuudessa seikkailu (mikäli taito ja välineet ovat hallussa) tuovat helpotusta. Huonokuntoisimmilla television seurassa vietetty aika kotisohvalla näkyy henkisen vireyden laskuna ja liikkumisen vaikeutumisena. Päivittäinen alkoholiannos tuo liian monelle helpotusta. Harrastusryhmät, jossa nauru raikuu ja toinen oppii toiseltaan on ollut tauolla liian pitkään. Vierailut palvelutaloissa ovat tarkasti säädeltyjä. Juhlapyhät on vietetty harvalukuisten läheisten seurassa, ellei vallan yksin. Vapaaehtoisten harraste- ja kulttuuriryhmien pääsy ilahduttamaan asukkaita on jouduttu tartuntavaaran vuoksi estämään.

 Heti kun rokotuskattavuus on riittävällä tasolla, on tärkeää, että ikäihmisten harrastustoiminta lähtee uuteen lentoon.  On herätettävä henkiin monenlaiset toiminnot ja kutsuttava mukaan ammattilaiset ja aktiiviset toimijat. Siten puretaan henkistä ja fyysistä eristystä kaikkialla. Löydetään yhteyksiä, solmitaan ystävyyksiä ja aktivoidutaan yhdessä. Kulttuurikummit ja muut vapaaehtoiset pääsevät itsekin kulttuuripalveluiden äärelle auttaessaan kulttuurinnälkäiset konsertteihin, teatteriin ja museovierailuille. Tähän tulisi kaupungin myöntää avustus, samoin kuin yrityksille ja järjestöille jo myönnetään. Tässä kohtaa näkisin lääkärien kirjoittamat kulttuurireseptit tuiki tärkeinä.

Uuden luomiseen tarvitaan sekä väkeä että satsauksia. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita tulisi olla jokaisessa kaupunginosassa. Olisiko suunnitteilla olevat aluejohtokunnat heille hyvä tukiverkosto ja toimintafoorumi?  

Ulla Koskinen-Laine

omaishoitaja, vapaaehtoisopettaja, varavaltuutettu, Vammaisneuvoston varajäsen, Liikunta- ja kulttuurilautakunnan jäsen