Kuuntelin viime viikolla Ruben Stillerin radio-ohjelmaa YLE Areenasta, jossa hän haastatteli koulutuspsykoterapeutti Soili Poijulaa siitä, mihin tarvitaan resilienssiä koronakriisissä. Resilienssillä viitataan sinnikkyyteen, kykyyn palautua nopeasti vaikeista tilanteista, ja tuossa keskustelussa Ruben ja Soili pohtivat, miten resilienssi voisi auttaa meitä nyt, kun elämme pandemian toista aaltoa. 

Olen tehnyt etätöitä kotona Lahdessa viime maaliskuusta asti ja kuten useat muut, olen tylsistynyt jo useaan otteeseen päivästä toiseen toistuvaan arjen rutiiniin. Koen, että elämästäni on tullut kuin Bill Murrayn esittämän elokuvahahmon Phil Connorsin päivä murmelina. Päivät toistuvat samanlaisina ja ainoa tapa elävöittää niitä, on pyrkiä reagoimaan tapahtumiin hieman toisistaan poikkeavilla tavoilla. Koen eläväni koronakriisin aikasilmukassa. 

Resilienssikeskustelu herätti minut kuitenkin havainnoimaan elämääni uudella tavalla. Soili Poijula listasi muutamia taitoja sopeutua ja palautua kriisistä. Yhtenä niistä hän mainitsi taidon tarkastella omia vaikutusmahdollisuuksia tilanteesta selviämiseen. Koronakriisissä tämä tarkoittaa maskin käyttöä, sosiaalisten kontaktien vähentämistä, käsien pesua, rokotuksen ottamista ja juuri niitä keinoja, joilla hallitus, THL ja paikalliset viranomaiset ovat meitä kehottaneet suojautumaan koronavirukselta. Toinen resilienssiä lisäävä taito on oman tilanteen kontekstualisoiminen. Meidän lahtelaisten tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että ymmärrämme olevamme onnekkaita monien muiden pandemiaa kohdanneiden kaupunkien joukossa. Meidän läheisistämme vain harva on kuollut Covid-19 tautiin. Kolmas asia liittyy tilanteen positiivisten puolien tarkasteluun. Mihin voin juuri nyt olla tyytyväinen?

Vaikka tämä aika haastaa meitä monella tavalla, on meillä juuri nyt mainio tilaisuus opetella ja kehittää resilienssiä. Tilanteen tarkastelu erilaisista näkökulmista avaa reittejä ulos koronakriisin aikasilmukasta. Sen sijaan, että huomio kiinnittyisi päivien tylsyyteen tai lisääntyviin rajoituksiin, voimme kiinnittää huomiomme niihin tyytyväisyyttä ylläpitäviin asioihin, joiden parissa voimme juuri nyt viettää aikaa. Itse olen tänään tyytyväinen siihen, että pakkasessa on vielä viime syksynä keräämiäni marjoja, joita olen syönyt aamupalaksi melkein jokaisena aamuna. Toinen asia, josta olen tyytyväinen, on se, että pääsen vielä hiihtämään todennäköisesti monena päivänä tänä keväänä. Ihanaa, että voimme liikkua luonnossa, vaikka elämme kaupungissa. Olen myös tyytyväinen, että kaikki läheiseni ja ystäväni ovat omissa koronan aikasilmukoissaan terveinä. Unelmoin siitä päivästä, kun voin halailla ja suukottaa heitä ilman varovaisuutta.

Ymmärrän hyvin, että monella asiat voivat olla tässä pandemiassa myös paljon huonommin. Työttömyys, terveyshuolet, ihmissuhdeongelmat, yksinäisyys ja epävarmuus vievät voimavaroja, joista resilienssiin liittyvillä taidoillakaan ei selviä ilman surua ja pelkoa. Nimittäin jos tylsyys on se kaikista ikävin asia tässä pandemiassa, ovat asiat varsin hyvin.

Virpi Sorsa, 9.3.2021