Ikääntyneiden palvelut ja elämän tuki siirretään poliittisessa keskustelussa melko usein sosiaali- ja terveydenhuollon kenttään. Ikääntyneiden elämään vaikutetaan kuitenkin lähes jokaisessa päätöksenteon kohdassa, niin kaupunkiympäristössä, liikenteessä, osallisuudessa kuin sivistyksen sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluiden saralla. Varmasti monessa muussakin kohtaa, jossa ihmisten arkeen ylipäätään vaikutetaan. 

Ikääntyneiden näkökulman huomioiminen päätöksenteossa tarkoittaa mm. riittäviä ja hoidettuja penkkejä kaduilla ja puistoissa, esteettömiä jalkakäytäviä, selkeää opastusta, julkisen liikenteen toimivuutta ja kohtuuhintaisuutta, mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon, lähellä palveluita ja ympäröivää yhteisöä sijaitsevia hyviä asuntoja ikääntyneille sekä sopivia aktiviteetteja, tapahtumia ja harrastuksia. Ikäystävällinen kaupunki tukee myös muistia selkeyden ja turvallisen kaupunkiympäristön suunnittelun kautta, sillä tulevaisuuden katukuvassa näkyvät yhä enemmän myös muistisairaat ikääntyneet aikuiset.

Ikäystävällisen kaupungin liikenteessä pyörätiet ja jalkakäytävät on erotettu toisistaan, autoilijat antavat tietä jalankulkijoille ja kadunylitys on tehty selkeäksi, esteettömäksi ja turvalliseksi. Polkupyörien lisäksi myös sähkömopoille on osoitettu turvallinen reitti liikkua. Päätöksenteossa on tässäkin asiassa mukana eturyhmiä ja eroavia intressejä. Kaupunkiliikenteen suunnittelussa se esimerkiksi näyttäytyy siten, että autoilijoiden eturyhmät korostavat autoliikenteen sujuvuutta. Vanhusneuvosto tai koulun vanhempainyhdistys voi lähestyä katua toisin, lähinnä huolehtien kadun turvallisesta ylittämisestä ensisijaisesti. Tämän näkökulman korostaminen voi vaatia katuun rakenteellisia muutoksia, kuten hidasteita, liikennevaloja tai kadun leveyden pienentämistä – eli kaikkia toimia, joiden on todettu hidastavan autojen ajonopeuksia. Päätöksenteossa pyritään intressien yhteensovittamiseen, mutta lopulta intressien törmätessä tai ollessa vastakkain joudutaan jommankumman intressiryhmän edusta usein hieman tinkimään. 

Ikääntyneille sopiva kaupunki ei ole lapsilta pois. Saavutettava julkinen liikenne palvelee niin koululaista kuin vanhusta. Taloudellisten esteiden minimointi julkisten palvelujen käytölle palvelee myös kaikkia pienituloisia lapsiperheitä. Turvallinen kadunylitys ilman pelkoa kaahaavan auton alle jäämisestä on yhtä lailla perhosia seuraavan lapsen kuin rollaattorilla hitaasti astuvan ikääntyneen etu. Intresseissä nämä ryhmät eivät siis niinkään ole vastakkain ja näiden molempien ”intressiryhmien” puolella minä seison. 

WHO on laatinut ikäystävällisen kaupungin listan, johon voi yksityiskohtaisemmin tutustua osoitteessa https://www.who.int/ageing/publications/Global_age_friendly_cities_Guide_English.pdf

Sanna Mäkinen, 24.4.2021