Puhun mielelläni työelämään liittyvistä asioista julkisten alojen työhyvinvoinnin, jaksamisen ja alan veto- ja pitovoiman näkökulmasta. Lahtelaisen kuntapäättäjän näkökulmasta ainakin suora vaikuttaminen sote-palveluihin on haastavaa, sillä PHHYKY vastaa myös Lahdenkin alueen sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Sen sijaan varhaiskasvatus on kaupungin vastuulla ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan tilanne on vähintään yhtä haastava kuin sote-alalla.

Lahden päättäjien tulisi vaatia tiukemmin parempia työoloja sote- ja varhaiskasvatuksen palveluita tuottavalle henkilöstölle. Olen työni puolesta kirjoittanut juuri vuodeosastojen ylipaikkatilanteesta (ESS 10.5) yhdessä luottamusmieskollegojen kanssa ja tämä tilanne on ollut olemassa keskussairaalan osalta jo ennen PHHYKY: ä. Pelkästään yhtymää ei voi syyttää siitä toimintakulttuurista, joka on luotu jo kymmeniä vuosia sitten. Nykyään ylikuormitus on arkipäivää sote-alalla, ja on pidemmän päälle kestämätöntä. Myös varhaiskasvatuksessa työskentelevä henkilöstö joutuu työskentelemään yhä suuremman paineen alla. Työelämä on muuttunut kymmenessä vuodessa hektisemmäksi ja resursseja on vähennetty. Silti samat palvelut tulisi tuottaa ja vähän enemmänkin väestön kasvavat tarpeet huomioiden. Ilman hyvinvoivaa ja osaavaa henkilöstöä ei ole myöskään laadukkaita palveluita.

Sen sijaan että asetamme vain euromääräisiä tavoitteita toiminnalle joiden tulisi näkyä saman tien budjetissa joko miinus tai plus- merkkisinä, meidän tulee uskaltaa käyttää resursseja sellaiseenkin toimintaan, joka ei heti näy tilinpäätöksessä. Tämä on esimerkiksi sote-organisaatiossa magneettisairaala-mallin mukaiseen toimintaan satsaaminen. PHHYKY: n osalta Lahden tulisi valvoa, että se palvelu mitä saadaan, on varmasti laadukasta, oikea-aikaista ja riittävää. Tämä tarkoittaa, että palvelut olisivat aidosti asiakaslähtöisiä ja että työntekijät olisivat tyytyväisiä työssään. Esimerkiksi työhyvinvointikyselyn tulisi olla erittäin merkityksellinen myös kuntapäättäjälle, eikä yleisarvosanaa 7 tulisi pitää hyvänä. Kouluarvosana-asteikolla numero 7 on vain tyydyttävä. Onko meillä varaa tyytyä tähän arvosanaan?

Varhaiskasvatuksessa meidän tulee pitää kiinni osaavasta henkilöstöstä ja siitä, että resurssit siellä ovat riittävät, eikä pelkästään juuri ja juuri lain kirjaimen ylittävä määrä vaan resurssi on suhteessa oikeaan työmäärään. Lisäksi varhaiskasvatuksen hoitajille, jotka sijaistavat varhaiskasvatuksen opettajia resurssipulasta johtuen, tulisi antaa samat suunnitteluajat ja työehtosopimuksen mukaiset VES- vapaat. Työehtosopimus määrittelee vain minimin, kaupunki voi kohdella työntekijöitään aina paremmin ja tasavertaisemmin tässä tilanteessa, missä paikataan kroonista varhaiskasvatuksen opettajapulaa epäpätevällä henkilökunnalla. Se ei tarkoita, etteikö heidän työpanoksensa olisi aivan yhtä tärkeä.

Uskon jokaisen kuntalaisen haluavan, että häntä hoitava sote-ammattilainen tai hänen lastaan hoitava varhaiskasvatuksen ammattilainen on osaava, ammattitaitoinen, hänen asioihinsa perehtynyt ja riittävästi levännyt ennen työvuoroaan. Yhä useampi työelämästä joko pysyvästi tai väliaikaisesti poistuva työntekijä jää pois mielenterveyssyistä. Suurin osa näistä on masennus- ja ahdistusoireita, eikä esimerkiksi psykoosisairauksien määrä ole lisääntynyt. Tämä kertoo paljon työelämän vaatimuksista ja että jostain on höllättävä, mikäli haluamme pitää työntekijämme työkykyisinä.On lyhytnäköistä hakea säästöjä henkilöstövähennyksistä ja näennäisistä lomautuksista etenkin asiantuntijavaltaisilla aloilla, kun tiedossa on kulujen nousevan myöhemmin hetkellisiä säästöjä suuremmiksi. Nyt kaivataan rohkeaa uudistamista.